24.luku (4420 askelta), rosoisuus inspiroi

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Viisikko taivaltaa Sompasaaren asfalttikenttiä kohti Merihakaa. Kalasataman kierto vie yllättävän paljon aikaa, ja siten on mahdollisuus muistella alueen historiaa ja muutosta nykytilaan ja tulevaisuuteen. Alueella on ollut viime vuosina jos jonkinlaista väliaikaistoimintaa. Sitä on syntynyt niin kaupungin toimesta kuin kansalaisaktiivisuuden kautta. Kaupunki on periaatteessa ollut myönteinen alueella tapahtuvaan toimintaan, mutta käytännössä välillä kuitenkin estänyt kaupunkilaisten toimet. Talvikautena on ollut hiljaista ja nähtäväksi jää, mitä tulevana kesänä tapahtuu. Viime kesän kirppis ei nähtävästi saa jatkaa, mutta toivottavasti ainakin Ihana kahvila jatkaa toimintaansa.

Viisikko kannustaa kaupunkilaisia aktiiviseen lähiympäristön käyttöön!

PS. Sompasaari yhdistettiin 1960-luvulla mantereeseen. Sitä ennen saari oli helsinkiläisten huviretkien kohteena ja sinne kuljettiin höyrylaivalla. Saarella oli 1800-luvulla perustettu puutarha, joten alueella oli rikas kasvilajisto.

23.luku (3540 askelta), uutta urbaania

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Matka jatkuu Arabianrannasta Kyläsaaren rantoja pitkin Kalasatamaan. Kyläsaaren ja Hermanninrannan villi luonto lumoaa Viisikon. Tyrnipensaskeitaat ja allikkolampi ympäristöineen edustavat Helsingissä jo vähiin käyviä joutomaita; ympäristöä jota leimaa vapaus ja valloittava epämääräisyys. Tämä tuntuu virkistävältä ja Viisikko lähtee kehittelemään mielikuvia alueen tulevaisuudesta. Alue on merestä pääosin 80-luvulla vallattua täyttömaata, joten luonnon uusiutumiskyvyllä on uskomaton voima luoda kiehtovaa ja monimuotoista ympäristöä. Oheisesta ilmakuvavertailusta näkyy hyvin miten alue on kehittynyt vihreäksi keitaaksi. Ironista kyllä, samaan aikaan rakennettu Arabian rantapuisto on muuttunut paljon vähemmän, vaikka sitä on rakennettu, hoidettu ja istutettu ahkerasti.

Hermanninrantaa koskevassa osayleiskaavassa ranta on viheraluetta. Viisikko pohtii, että alue tarjoaisi loistavat lähtökohdat toteuttaa ympäristön lähtökohdista kumpuavaa suunnittelua, jossa hyödynnettäisiin kasvillisuuden ja ekosysteemien luontaista kehitystä. Olisiko tämän rantapuiston suunnittelussa mahdollisuus uudenlaiseen ajatteluun urbaanista puistosta?

Verkkosaarenranta on autio, mutta lämmin. Hylätyt sohvat loistavat asfalttikentän reunoilla ja puut puskevat itseään verkkoaidan läpi. Viisikko pysähtyy teehetkelle rannalle. Ohut jääpeite huokailee hiljaa.

Marssi jatkuu kohti Kalasatamaa. Kulosaarensilta levittää leveän varjon allensa ja varjo jatkuu Sörnäistenlaiturin pohjoisosaan uusien rakennusten kohotessa sillan vieressä. Rantarakenteet ovat massiivisia ja rakentaminen korkeatasoista. Kiinalaista graniittikiveä on tainnut kulua aika paljon. Viisikko ihmettelee kuitenkin miksi ranta on kauttaaltaan rakennettu niin kovaksi, ja no, niin kalliisti. Puita ei taida olla edes yhden käden sormille, eikä muita istutuksia ole lainkaan. Sörnäistenrannassa olisi kuitenkin mahdollisuuksia esimerkiksi aamiaiskahviloille, sillä aamuaurinko osuu tälle puolelle Kalasatamaa. Toistaiseksi rannalla ei ole kuin yksi nepalilainen ravintola.

Viisikko tarkastelee Kalasatamaa huolellisesti; arkkitehtuuria, katutiloja, näkymiä, tunnelmaa. Alueella on toki vielä keskeneräisyyttä, mutta tulevan kaupunginosan luonne alkaa jo hahmottua. Muutama katunäkymä ja kaupunkipientalojen rytmikkyys ilostuttavat.

Ympäristörakentamisen suhteen Viisikko tuntee itsensä surulliseksi. Tätäkö nykyhetken kaupunkisuunnittelu ja –rakentaminen on; rakennusten julkisivut merkitsevät, mutta katutilaan ja muihin ulkotiloihin ei juuri panosteta? Halutaan urbaanimpaa Helsinkiä, mutta osataanko luoda sille puitteet? Autiota on nytkin, vaikka sää on mitä parhain. Toivottavasti alue herää eloon kun sinne tulee enemmän asukkaita ja palveluja.

22. luku (1420 askelta), Arabianrannassa tuulee

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Arabianrannassa pääsee tutustumaan Vanhankaupunginlahden toiseen puoleen; luonnonsuojelualueen monipuolisuuden jälkeen täällä pääosassa ovat näkymät. Näin laajaa ja avaraa puistoaluetta ei taida Helsingissä olla toista. Harmi ettei sää ole nyt edukseen ja kaikki näyttää lähinnä tasaisen harmaalta. Kontrasti ei voisi siis enää säänkään puolesta olla paljon suurempi edelliseen kuvauskertaan verrattuna.

Yksi Viisikon jäsenistä tietää, että alueella on ongelmia hanhien kanssa, jotka valtaavat nurmialueet ja haittaavat niiden käyttöä kesällä. Alueen on kaiketi pitänyt suunnitelmien mukaan olla enemmän niittyinä hoidettavia alueita kuin nurmia, mutta kovin edustavia niittyjä ei rehevään täyttömaahan taida muodostua. Mitä jos rantapuistoon tuotaisiin vaikka lampaita laiduntamaan kesäisin? Se sopisi teemallisestikin Vanhankaupunginlahden kokonaisuuteen ja asukkaat ovat toivoneet alueelle toimintoja.

Rantapuistoa reunustavista uudemmista kerrostaloista Viisikko kiinnittää huomiota yhteen valkoiseen hieman muita korkeampaan rakennukseen, jonka arkkitehtuuri miellyttää. Se on selkeä, mutta kuitenkin veistoksellinen. Veistoksellista vaikutelmaa syö kuitenkin se, että jostain kumman syystä valkoisen julkisivun keskelle on maalattu punainen neliö. Keskustelemme siitä kuinka hyvä arkkitehtuuri voidaan pilata ylimääräisillä aiheilla tai niiden sekoittamisella keskenään. Joskus yksi idea riittää. Missä on pelkistämisen taito?

Avarassa ja käytännössä puuttomalla alueella pienilmasto on huomattavasti kylmempi kuin kaupungilla, eikä Viisikko ole osannut pukeutua asianmukaisesti. Kohmeisin sormin kuvaus joudutaan jättämään kesken ja Kyläsaaren puoli saa jäädä seuraavaan kertaan.

21. luku (6120 askelta), teehetki lintutornilla

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Vihdoin Viisikko pääsee kiertämään Vanhankaupunginlahden. Helmikuun sunnuntai on täynnä auringonpaistetta ja keväistä tunnetta. Linnut visertävät ja pajunkissat kiiltelevät valkoisina. Hiihtämään ei juuri ole päässyt tänä talvena Herttoniemen ja Vanhankaupunginlahden laduilla, mutta ulkoilijoita riittää. Liukkaat polut rauhoittavat kuvaustahdin tavallista hitaammaksi, mutta saapa siten tarkkailtua ympäristöä paremmin ja nautittua ulkoilmasta pidempään. Reitiltä avautuu pitkiä näkymiä Hanasaaren voimaloille ja kantakaupungin silhuettiin.

Viikin arboretum on talvellakin hieno. Lintutornit ovat oiva paikka evästaukoon ja niinpä Viisikkokin pysähtyy Hakalanniemen lintutornilla. Kuppi kuumaa teetä ja muutama voivohveli tekee ihmeitä mielelle. Tornista ihastelemme ruovikon kaunista tekstuuria ja näkymiä lahdelle.

Lintutornilta matka jatkuu puheensorinan siivittämänä Säynäslahden ympäri. Pienteollisuuskorttelit luonnonsuojelualueen vieressä on melkoinen kontrasti. Säynäslahdentien ympäristö kaipaakin parannustoimia sekä yleisen kunnossapidon että viihtyvyyden suhteen.

Vanhankaupunginkoski kohisee tuttuun tapaan ja ulkoilijoita suorastaan kuhisee: laskiaissunnuntain riehaannuttamat lapset värikkäine vaatetuksineen ilostuttavat. Hämähäkkikin on herännyt horroksestaan ja hoipertelee jäisellä polulla. Raukka taitaa olla liian aikaisin liikkeellä.

Tällä kertaa päädytään Arabianrannan pohjoisosaan. Viisikko iloitsee ja huokaisee helpotuksesta saavuttaessaan yli puolenvälin koko kuvausreitistä. Vanhankaupunginlahden reitti on upea ja ehdottomasti säilyttämisen arvoinen kokonaisuus Helsingissä.

Kahdeskymmenes luku, Viisikko uhattuna

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tapaamme metrosillan alla Herttoniemen siirtolapuutarhan vieressä. Edellisestä kuvauskerrasta on ehtinyt vierähtää kuukausi. Uuden vuoden ja pitenevien päivien myötä jatkamme siis kuvauksia intoa puhkuen.

Matkamme suuntautuu kohti Kulosaaren kartanoa. Naurissalmen rannan tervalepikko on upea myös täältä mantereen puolelta, vaikka parhaimmillaan se on mereltä päin katsottuna. Täytyykin selvittää miksi tervaleppää ei luokitella jaloksi lehtipuuksi.

Seuraavaksi huomiomme kiinnittää viheralueiden ympäröimä omakotitalo aivan meren rannassa. Asuukohan siellä joku? Paikka on ainutlaatuinen ja omituinen. Kivinokan pysäköintialueella joudumme kääntymään takaisin sisämaan suuntaan: valitettavasti Kivinokassa ei ole kunnollista rantareittiä, joka kiertäisi koko niemen. Pientä polkua pitkin rantaan pääsisi, mutta Viisikon tutkimuksen kohteena ovat kunnolliset rantareitit, joille pääsee vaikkapa lastenvaunujen kanssa.

Kerrankin ennalta suunniteltu reitti pitää, emmekä eksy kertaakaan. Vaikka reitti ei kulje rannan myötäisesti, pääsemme kokemaan muita kiinnostavia ympäristöjä, kuten Herttoniemen siirtolapuutarhan talvisessa hiljaisuudessa.

Loppumatkasta mieliä synkistää ilkeä lenkkeilijä, joka hyökkää tutkimaan kuviamme ja uhkaa kutsua poliisin, jos olemme kuvanneet häntä. Kuvasimme siis kaksi kuvaa uudelleen käsirysyn välttämiseksi. Onneksi reitillä kohtaamamme sadat ulkoilijat ovat kahta lukuunottamatta suhtaunuteet toimintaamme erittäin positiivisesti!

Yhdeksästoista luku (3160 askelta), teellä Herttoniemenrannassa

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Viisikko on edennyt Herttoniemenrantaan. On harmaa sää ja välillä tihuuttaa vettä, mutta onneksi ei niin paljon, että se haittaisi kuvaamista. Sormet alkavat paleltua jo kymmenen minuuttia alun jälkeen ja Viisikko päättä pysähtyä teelle Thalassaan. Kreikkalaiseen ravintolaan tekisi mieli jäädä syömäänkin, mutta on jatkettava matkaa.

Herttoniemenrannassa Viisikko pääsee pitkästä aikaa kulkemaan aivan veden partaalla. Rannan tuntumasta löytyy virkistysmahdollisuuksia; koirapuisto, uimaranta, leikkipaikkoja ja oleskelunurmia. Viisikko ihailee pitkiä näkymiä Tullisaarenselälle ja vesilintua, jota ei saada tunnistettua. Reitti katkeaa kuitenkin yllättäen Annikan puiston jälkeen ja pieni osuus joudutaan kulkemaan pysäköintialueeksi muotoutuneen joutomaan läpi. Mikähän rantareitin rakentamisen on tässä kohtaa katkaissut?

Cronstedtin rantaan on viime vuosina noussut uusia asuintaloja ja lisää on rakenteilla. Ympäristö on yllättävän karua ja kovaa; kasvillisuudelle ei juuri ole jätetty tilaa. Vain pienet katajat pilkistelevät istutusaltaista. Alkaa sataa ja Viisikon pitää lopettaa kuvaus Itäväylän alittavaan tunneliin.

Kahdeksastoista luku – Kaupunkia näkyvissä

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kuvauksia jatketaan nyt viikonloppuisin ja hieman pidempinä etappeina. Tullisaaren rannan puistoissa saamme kokea merellistä ja historiallista Helsinkiä parhaimmillaan. Paikoin avautuu hienoja näkymiä Tullisaarenselän yli Herttoniemenrantaan ja Kulosaareen. Jopa kaupunkia näkyvissä siis! Riikka muistelee, että maisema-arkkitehtitoimisto Näkymä ja dosentti Eeva Ruoff ovat ovat suunnitelleet puiston restauroinnin joitakin vuosia sitten. Riikka ja Anni ovat joskus käyneet puistossa sijaitsevassa huvilassa konsertissa, mutta muuten vaikuttaa että tämä upea puistoalue on kokonaisuudessaan hieman tuntematon. Pieni historiakatsaus siis lienee paikallaan.

Puistoalue on entisen Tuurholman (nyk. Tullisaari) kartanon puistoa, jopa Helsingin Monrepoksi mainittu. Puiston on suunnitellut kauppaneuvos Henrik Borgström (samainen herra liittyy myös mm. Kaivopuiston perustamiseen) ja se on restauroitu 2000-luvun alussa. Puistossa sijaitsee muun muassa huvila, jonka Henrik rakensi tyttärelleen. Aino Acktén asui huvilassa 1900-luvun alkupuolen ja se tunnetaankin nykyisin Aino Acktén huvilana. Aino Acktén kamarifestivaalin sivuston mukaan huvila on suljettu kosteusvaurion vuoksi 2011 ja odottaa peruskorjausta. Surullista.

Puiton rantareitti on todella upea ja vaihtelevuudessaan mielenkiintoinen. Mistähän löytyisi tällaisia nykypäivän Henrik Borgströmejä, jotka olisivat valmiita satsaamaan ympäristöön samassa mitassa?

Hienoimpiin näkymiin Tullisaaresta voi tutustua myös Viisikon Instagramissa.

Seitsemästoista luku (2860 askelta), Ruska Tahvonlahdella

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Päästiinpäs kuvaamaan ruskaa! Kuvausajankohtia on ollut vaikea sovittaa yhteen, ja nopeasti pimenevät illat tuovat omat haasteensa. Jo kuudelta on hämärää. Viisikko pohtii vakavasti siirtyvänsä viikonloppukuvaukseen.

Viisikko keskustelee kävellessään viime perjantain maisema-arkkitehtipäivistä ja niiden herättämistä ajatuksista. Tahvonlahden kohdalla maltetaan kuitenkin ihastella näkymiä kalliolta.

Tämän päivän reitti myötäilee Hevossalmen ja Tahvonlahden rantoja. Pääsemme kuvamaan koko matkan viheralueella. Tosin reitti ei tälläkään kertaa kulje aivan rantoja myöten.

Kruununvuorenrannan rakentamisen vaikutukset alkavat näkyä. Koirasaarentiellä on myllerretty urakalla ja Viisikon on vaikea hahmottaa, mistä reitti kulkee. Myöhemmin huomaamme, että uusi reitti tulee kulkemaan kevyenliikenteen tunnelista, joka on jo melkein valmis. Mari tietää, että juuri tänään Kruununvuoressa on valettu ensimmäiset perustukset. Itse Kruununvuoren alueelle ei vielä päästä kuvaamaan.

Kuudestoista luku (2840 askelta) Massut pizzaa pullollaan

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Perjantain iloksi ja kunniaksi Viisikko päättää testata Jollaksen kehutun navettapizzerian Fornitalyn. Take away periaatteella toimiva ja vain viikonloppuisin auki oleva pizzeria näytti tosiaan olevan suosittu ja tilauksia sateli. Pizzojamme odotellessa ihmettelimme pihassa pyörähtäviä toinen toistaan kiiltävämpiä urheiluautoja, joiden omistajat kävivät nappaamassa matkaansa pinon pizzalaatikoita. Tämän täytyy olla hyvää, ja olihan se! Nautimme pizzat viereisellä kalliolla ja lähdimme massut pizzaa pullollaan jatkamaan kuvausta.

Pizzojen lisäksi etappi ei sitten tarjonnutkaan mitään kummempia elämyksiä, mistä kuvat kertovat arkista totuutta. Reitti oli taas monessa kohtaa hakusessa eikä opaskartan osoittamia polkuyhteyksiä näyttänyt olevan olemassakaan. Mielenkiintoisinta oli eksyä Furuvikin kartanon pihapiiriin ja rannalle. Viisikko joutui kuitenkin kääntymään kannoillaan, koska reitti tyssäsi siihen. Merta ei siis juuri näkynyt varsinaisen reitin varrella.

Viisikko odottaa jo innolla lähestyvää kantakaupunkia. Sillä välin voi käydä vastaamassa Helsingin kaupungin kyselyyn keskustan kävelyolosuhteista: http://kerrokartalla.hel.fi/?q=node/1604  Jos kysely koskisi koko kaupunkia, niin Viisikolla olisi saattanut olla muutama sana rantareittiä koskien.

Viidestoista luku (3980 askelta), ovi Narnian maailmaan

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Sumu kietoo Viisikon syleilyynsä ja työntyy myös Jollaksen metsiin. Reitit ja polut johdattavat Viisikon jatkuvasti harhaan ja hetken häivähdyksin tuntuu kuin olisi satumaailmassa. Viisikko löytää hiljaisesta metsästä hiidenkirnuja, joissa on mystiikkaa. Kenties niiden pohjalla on ovi Narniaan?

Narniasta löytyy kuitenkin ovi myös todellisuuteen: Jollaksentien uutuuttaan hohtaville kivitaloille. Niiden takaa pilkistää vanhoja kauniita huviloita ja entisaikojen hienovaraista vuoropuhelua arkkitehtuurin ja maiseman kanssa. On harmi, että sitä ei uudemmassa rakennuskannassa ole.

Porvariskuninkaanpuisto saa Viisikon ihastuksiin. Mitä rappioromantiikkaa! Puisto on saanut nimensä paikalle sijainneesta Tefken huvilasta. Huvila paloi 1980-luvulla ja nyt vanha puutarha on julkinen puisto. Mikä onni, että merikin on tällä kertaa aivan vieressä. Tänne pitää tulla ensi kesänä piknikille, ehdottomasti.

PS. Porvariskuninkaanpuistosta ja sen historiasta löytyy lisätietoa esimerkiksi rakennusviraston selvityksestä: http://www.hel.fi/static/hkr/julkaisut/2009/porvariskuningas_2009_5.pdf

PPS. Jollas on täynnä mielenkiintoisia nimiä, kuten Sateenvarjokallio, Karoliininvuori, Tonttuvuori, Ester Larssonin polku, Eerikki Lungin polku, Kuninkaansormuksen polku ja Isonhauenpuisto.