Rantaviivan arvoitus on Viisikko -työryhmän seikkailu, jossa dokumentoidaan Helsingin rantaviivaa seuraileva reitti koko matkaltaan idästä länteen 20 askeleen välein. Tavoitteena on selvittää miten merellisyys ja rannan saavutettavuus näyttäytyvät kävelijän näkökulmasta. Projekti on niin dokumentaatio kuin tutkimusmatka sen tekijöille.
Tarinan ideointi aloitettiin 2012 ja toteutus aloitettiin 2013. Kuvaukset jatkuivat 2014 keväällä. Projektin on määrä valmistua 2016 järjestettävään näyttelyyn.
Menetelmä
Reitti kuvataan koko matkalta kolmeen suuntaan menosuunnan näkökentässä. Kuvat otetaan systemaattisesti samasta kuvakulmasta ja samalta korkeudelta kahdenkymmenen askeleen välein. Näkymät tallennetaan kuten ne eteen tulevat, eikä kuvakulmia muuteta esteiden sattuessa eteen. Etukäteen suunniteltuun reittiin voi matkan aikana tulla yllättäviä muutoksia esimerkiksi työmaan tai uusien alueiden valmistumisen johdosta. Reitti saa siten muotoutua spontaanisti hetkessä, kuitenkin esteettömintä yhtenäistä rantareittiä seuraten. Kuvat koostetaan videoiksi, jotka havainnollistavat ympäristöä sopivasti pelkistäen ja paljastaen siten ympäristön luonteen. Huomio ei kiinnity liikkeeseen, vaan tilaan, tunnelmaan, kaupungin rytmiin ja toimintoihin.
Projektin inspiraationa ovat toimineet Daniel Raven-Ellisonin The Geography Collective – työryhmän Urban Earth –kuvaustyöt. Kollektiivin projekteissa tutkitaan ja kuvataan elinympäristöä sekä pyritään kokemaan kaupunkiympäristöä uudella tavalla:
”His ”Urban Earth” films demonstrate guerrilla geography in action. He created them by walking across Mumbai, Mexico City, London, and ten other U.K. and U.S. cities from one extreme edge to the other while photographing whatever lay directly in front of him every eight steps. All photos, edited together, become a film portrait of each city.”
Vastaavan tyyppisiä kävelyjä on tehty ympäri maailmaa. Lisätietoja sivustolta https://thegeographycollective.wordpress.com/projects-work/urban-earth/.
Taustaa
Työryhmämme oli vuonna 2012 järjestämässä maisema-arkkitehtipäivää, jonka teemana oli pohtia suomalaisen maisema-arkkitehtuurin ja samalla rakennetun ympäristön kansallista identiteettiä. Taustatyönä haastateltiin sattumanvaraisesti valittuja kaupunkilaisia ja kysyttiin heiltä heidän mielipaikoistaan ja minkä paikan haastatellut kokisivat kuvastavan heitä itseään. Huomattavan moni helsinkiläinen vastasi rannan, ja nimenomaan rantakallion, tärkeäksi ja itseään kuvastavaksi paikaksi.
Suurempia johtopäätöksiä ei tämän suppean gallupin tuloksista voi tehdä, mutta tulos ei toki ollut yllättävä. Meri on kiistatta tärkeä osa Helsingin identiteettiä. Haastattelut saivat työryhmämme pohtimaan, miten läsnä meri oikeastaan on Helsingissä? Onko Helsingissä ihmisten kuvailemia vapaasti saavutettavia rantoja vai onko se sittenkin vain unelmien mielikuva? Välittyykö merellisyys luontevasti kaupungin läpi kulkiessa? Voidaanko Helsinkiä perustellusti luonnehtia vihreäksi ja merelliseksi kaupungiksi? Entä mitä tapahtuu rannoille tulevaisuudessa kun niitä rakennetaan kiihtyvällä tahdilla?
Vapaasti saavutettavien rantojen tärkeyteen on alettu kiinnittää huomiota monella taholla. Kansainvälisestikin meneillään on eräänlainen uuden urbanismin aalto, jonka ihanteena on kaupunkirakenteen tiivistäminen. Usein tiivistäminen keskittyy halutuimmille alueilla, kuten rantojen läheisyyteen. Toisaalta rantoja on vapautunut muulta käytöltä ja niistä kehitetään jopa aivan uusia kaupunginosia. Rannat siis muuttuvat, mutta millaisiksi ne muuttuvat? Rannalla ja sen saavutettavuudella on myös suuri merkitys kaupunkilaisten tasa-arvoisuuteen ja sosioekonomisiin kytkentöihin. Kaikilla on oikeus merelliseen Helsinkiin.
Projekti on saanut tukea Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahastosta 2014.
Helsingin rantaviivan arvoitus 