Kuvaukset jatkuvat Olympiaterminaalilta keskellä heinäkuuta. Kaunis aurinkoinen päivä ei kuitenkaan ole houkutellut kansalaisia rantareitille. Ehrenströmintie on kovin hiljainen, vaikka näköalat veden äärellä ovat hienot ja väylät sekä kävelijöille että pyöräilijöille ovat kunnossa. Myös Ursulan terassi, joka kevään ensimmäisinä aurinkoisina päivinä kuhisee kävijöitä, on nyt autio.
Edetessämme Kaivopuiston rantaa Merisatamaa kohden alkaa kulkijoita ja oleskelijoita näkyä yhä enemmän. Saamme ystävällisen suosituksen parhaasta kuvauspaikasta siinä vastapäätä Harakan saarta. Ja tottahan se on, siinä ovat merellisen Helsingin näkymät parhaimmillaan – mutta mikä parasta, meri rantakallioineen on tässä mutkassa käsin kosketeltavalla etäisyydellä. Seuraavan kerran vasta Ursinin kallioilla ja Eiranrannan uudella uimarannalla on todella mahdollisuus päästä veden äärelle.
Merisatamanrannan rantapromenadilla maleksii ulkoilijoita ja jäätelön nautiskelijoita. Eräs pariskunta on pystyttänyt piknik-pöydän Ursinin kalliolle ja Eiran uimarannalla kirmailee lapsia. Uusi uimaranta tässä onkin tervetullut, onhan paikalla aikoinaan sijainnut uimalaitos.
Pyhän Birgitan puisto on melko viihtyisä ja Viisikko kiittelee kasvivalintoja ja suunnitteluratkaisuja. Jokin hohto alueesta jää kuitenkin puuttumaan. Rahaa ei ole säästelty rakenteissa tai materiaaleissa, mutta olisiko näillä resursseilla voinut saada aikaan jotain omaperäisempää ja monipuolisempaa? Viisikolla ainakin olisi ideoita riittämiin!
Viisikko saapuu Hernesaaren Birgitta-kahvilalle, jonka suuri terassi on aivan täynnä. Etelä-Helsingin rantaelämän painopiste onkin näköjään siirtynyt tänne! Onneksi terassilta löytyy Viisikollekin tilaa ja kuvaajat päättävät lopettaa päivän kuvausurakan tähän.
Helsingin rantaviivan arvoitus 