Viisikon on taas ollut vaikea saada kuvauryhmä kokoon ja tällä kertaa jatketaankin ulkopuolisen vahvistuksen turvin (kiitos Annina!). Sää on jälleen kolea, eikä kesäisestä rantaelämästä ole vielä oikein tietoakaan. Siltavuorenrantaan, kuten myös Pohjoisrantaan on kuitenkin tuotu veneitä jo lämpimämpää säätä ja veneretkiä odottelemaan. Näillä rannoilla pääseekin parhaiten Helsingissä katselemaan veneitä ja haaveilemaan omasta folkkaristaan.
Pohjoisrannassa riittää menijöitä niin kävellen kuin pyörällä, ja niin, autolla. Autobaana on yksi kantakaupungin vilkkaimmista ja melu sen mukainen. Rantabulevardi on melusta huolimatta suosittu näkymien ja sijaintinsa vuoksi. Ranta on myös rakennettu kävelijöitä silmällä pitäen. Tervasaareen Viisikko ei ehdi tällä kertaa pistäytymään, mutta suosittelee sitä kaikille kesäillan piknikpaikaksi.
Matka jatkuu Katajanokalle, jossa melu hiljenee. Ranta tuntuu (aina) jopa oudon autiolta. Kanavarannassa ei ole toimintoja eritelty ja se luo mukavan vaikutelman. Tosin jollain tavalla Katajanokan rannoilla on hieman yksityisen oloisia osuuksia; tätä on vaikea selittää. Ehkä se johtuu vain siitä hiljaisuudesta ja vastaantulijoiden vähäisestä määrästä.
Merikasarminrannasta pystyy seuraamaan Sompasaaren ja Kalasataman silhuetin muuttumista. Täältä näkyy myös erityisen hyvin Hylkysaaren entinen luotsikasarmi, joka vuodesta toiseen seisoo jylhänä ja niin hyljeksityn ja yksinäisen näköisenä. Ehkä se edelleen palvelee Museoviraston varastona, mutta parempaa, ja julkista, käyttöä rakennusvanhukselle kyllä toivoisi.
Viisikko lopettaa tämän kerran kuvauksen Sisun, Voiman ja Urhon viereen. Näköjään näille kilteille jättiläisille voisi jättää myös postia.
PS. Ai niin, siis mistäkö otsikko kumpui? No siitä, kun Pohjoisrannassa kaksi turistia seurasi Viisikon touhuja ja lopulta kysyivät ”Why do you stop every 20 or 22 steps?” Hmm, askelten laskussa saattaa toisinaan mennä hieman sekaisin.
Helsingin rantaviivan arvoitus 