Lauantai-iltana Viisikko vietti taiteilijaelämää kuvaten Töölönlahden kautta Rautatientorille ja sieltä Pitkäsillalle. Rautatientorin kautta kulkemisesta Viisikko oli keskustellut useaan otteeseen; sen kautta kiertämisestä kun ei meinannut tulla yhdenmielisyyttä. Mutta kuvausperiaatteiden mukaan samaa reittiä ei saa mennä kahdesti ja niinpä ei ollut vaihtoehtoja. Radan yli aika ajoin ehdotetusta kävelysillasta olisi apua, mutta sillasta tulisi kyllä aika korkea.
Nyt kun Töölönlahti on kierretty, Viisikko pohtii sen tilasta ja tulevaisuudesta käytyjä keskusteluja. Yhtenä viimeisimmistä tempauksista mainostoimisto N2 ehdotti Kansalaispuistoksi nimetyssä konseptissaan, että Töölönlahden pohjoispäähän rakennettaisiin hotelli, ja siitä saatavilla tuloilla Töölönlahti voitaisiin ruopata ja rannat kunnostaa. Media hehkutti ehdotusta varauksetta ja se aiheutti kuuman väittelyn kaupunkilaisten ja eri tahojen kesken. Hotellin toteutuminen muuttaisi radikaalisti Töölönlahden näkymiä, yhteyksiä ja kokonaisilmettä, joidenkin mielestä hyvään, toisten mielestä huonoon suuntaan. Viisikon mielestä kansalaispuistosta puhuminen ja yksityinen hotellihanke eivät oikein tunnu sopivan samaan lauseeseen.
Viisikko miettii kulkiessaan Töölönlahden arvoja. Monet ovat pitäneet alueen väliaikaisuutta ja rosoisuuttta osana Töölönlahden identiteettiä, kun taas toisten tahojen mielestä keskustan tuntumaan pitäisi saada urbaania ja ”siistiä” ympäristöä. Muun muassa luonnonsuojelujärjestöt ovat olleet jyrkästi Töölönlahden muokkaamista ja rakentamista vastaan. Vaikka mielipiteet jakautuvat, monille Töölönlahti on todellakin rakas rapakko. Olisikin hienoa, jos käytäisiin enemmän keskustelua siitä, miksi se on niin rakas, ja miten näitä arvoja voitaisiin kehittää.
Töölönlahden keskustan puoleisella rannalla suunnitelmat taas ovat eläneet sellaista vauhtia, ettei kaupunki pysy itsekään kärryillä siitä minkälaista ympäristöä ollaan tekemässä. Viisikko on seurannut Töölönlahden nk. väliaikaisen puiston, jota myös halpaversioksi nimitettiin, rakentamista tiiviisti. Tuloksista ei kuvausten aikaan vielä voi sanoa paljon. Sileää multapintaa nurmikenttien pohjaksi on ainakin saatu aikaiseksi. Väkisinkin tulee ajatelleeksi, että alueesta olisi muuhunkin. Onneksi paikka on niin keskeinen, että kaupunkilaiset tulevat kuitenkin todennäköisesti ottamaan alueen haltuunsa, on se sitten millainen tahansa. Puisto ei Viisikon mielestä edusta sitä, mitä vetovoimaisen kaupungin yksi keskeisimmistä julkisista ulkotiloista voisi parhaimmillaan olla, mutta onhan se varmasti omalla tavallaan aikansa kuva. Jatkossa osataan ehkä vaatia enemmän ja aletaan ymmärtämään monipuolisemmin kaupungin vihreään infrastruktuurin investoimisen mahdollisuudet.
Helsingin rantaviivan arvoitus 