Viisikko jatkaa Merihaan rannasta kuvauksia ja pohtii, onko aikaisemmin päästy näin lähelle merta. Ainoastaan muutamia kertoja muistuu mieleen. Viisikko nauttii pitkistä avarista näkymistä. Kulttuurisaunan pohjoisjulkisivu tuo mieleen portugalilaisen arkkitehtuurin. Pitäisi päästä kokemaan sen löylyt.
On aika pohtia kierretäänkö Töölönlahti. Viisikko tulee siihen tulokseen, että lahti on niin olennainen osa helsinkiläisten rantaelämystä, että se on otettava mukaan; ja kuuluuhan se rantaviivaan. Ensin Viisikko kiertää kuitenkin Eläintarhanlahden. Uusi tuttavuus on kelluva ravintola Meripaviljonki. Rakennus näyttää kumman umpinaiselta ja tummalta. Ilmeisesti terassien rakentaminen on ollut kiellettyä.
Rautatie ylitetään Linnunlaulun kävelysiltaa pitkin. Viisikko harmittelee Linnunlauluntien varren huvilan huonoa kuntoa, parvekkeet ovat romahtamaisillaan. Voi kun löytyisi varoja sen kunnostamiseen. Onneksi viereinen rinne on kukkeimmillaan, idänsinililjameri kertoo kevään vihdoin saapuneen.
Töölönlahden pohjoispäässä ruovikko on alkanut vihertää ja vesilinnut saapuneet pesimäpuuhiin. Helsinginkadun liikenteen meteli on vähän häiritsevä tässä kohdin, mutta näkymät lahdelle ja kerrokselliset istutukset saavat ajatukset kääntymään mieluisimpiin seikkoihin.
PS. Pasilassa aikoinaan sijainneesta Töölönjärvestä laski joki Töölönlahteen. Kun järvi kuivattiin tulevan maankäytön tieltä, myös joki kuivui ojaksi. Nykyisin ojan uoma on parhaiten havaittavissa Helsinginkadun pohjoispuolella. Keski-Pasilan uudelleenrakentaminen voi muuttaa uoman jälleen virtaavaksi hulevesien käsittelyn myötä, ja kenties tuottaa uusia ideoita Töölönlahden ympäristöönkiin.
Helsingin rantaviivan arvoitus 