Viimeinen osuus ja sitten koko Helsingin rantaviivaa seuraavan reitin kuvaukset ovat kasassa! Tämän kunniaksi koko Viisikko lähtee matkaan. Sovittu marraskuinen sunnuntai aukeaa upeassa auringonpaisteessa, ja koska iltapäiväksi oli luvattu sateita, kello yhdentoista aloitus arviotiin riittäväksi. Eihän tässä ole kuin viimeiset kilometrit! Intoa riittää, mutta haikeuskin tuntuu kuvaajien mielissä.
Edellisen kerran yllättävän sateen päättämä lopetuskohta löytyy Gert Skytten puiston vierestä ja Viisikosta kolme aloittaa työt. Aurinko on matalalla ja tuuli lempeä, näkyvyys Lauttasaaren suuntaan on kirkas. Reitti on monille tuttu opiskelu- ja työmatkana, niin bussilla, autolla kuin pyöräillenkin, ja keskusteluissa meren läheisyys tuntuu merkittävältä. Kalastajatorpan kohdalla rantareitti aiheuttaa pohdintaa, mutta valinta osuu hotellin pihan kautta Saunalahdentielle, jolloin meri vilahtaa vain näkymänä Kasinonpuiston kalliolta.
Munkkiniemenranta saa ihmetystä ja ihailua. Ulkoilijoita on paljon, joten Viisikko pysähtelee välillä odottamaan rauhallisempaa kuvaushetkeä. Sopivaa taukopaikkaa ei kuitenkaan tunnu löytyvän, vaikka ranta on rakennettua puistoa. Kahvit päätetään juoda uimarannan kallioilla, ja vieressä muutama kylmäpäinen uimari pulahtaa veteen. Rannalle on tuotu uutta hiekkaa. Kasat muistuttavat jättimäistä hiekkalinnaa. Pohditaan miksi sitä pitäisi edes levittää, leikin lomassa se siitä tasoittuisi kuitenkin.
Matka jatkuu rantaa pitkin, asfaltoitu reitti ei tunnu olevan niin suosittu kulkijoiden keskuudessa kuin vedenrajassa kulkevat polut. Viisikkokin poikkeaa esteettömältä reitiltä ottaakseen ryhmäkuvan rantakivikossa.
Ennen viimeistä etappia Viisikko joutuu tekemään pienen lenkin, että päästään Turunväylän ali. Tulee viileä. Paikka ei ole pienilmastoltaan paras sen huomaa selvästi, ja meluisaakin on. Kiirehditään eteenpäin. Ideoidaan samalla, että seuraavaksi kuvataan rantareitti veden suunnasta. Toteutukseen löytyy heti lukuisia ideoita. Riikalta löytyy vene ja Marilta vedenkestävä videokamera. Pohditaan miltä etäisyydeltä rantaa pitäisi kuvata.
Ohitetaan Talin golfkenttä. Mätäojassa polskuttelee pirteä joukko sorsia. Mätäojan jälkeen aletaan lähestyä Espoon rajaa. Rantareitin varressa ei tosin ole siitä mitään merkkiä, mutta seuraamme etenemistä silmätarkkana kännykän kartalta. No nyt, tässä sen pitäisi olla! Otetaan vielä yksi kuva varmuuden vuoksi. Yhteishalaus. Pakataan kamerat laukkuihin ja kävellään tyytyväisinä samaa reittiä takaisinpäin lähimmälle bussipysäkille.